Mistä me löysimme rohkeuden oman yrityksen perustamiseen ja päiväkirjan luomiseen?

Idea päiväkirjasta syntyi, ja se innostus, joka nousi pintaan, kertoi minulle yhden asian: tätä en jätä kokeilematta. Tiesin, että katuisin enemmän sitä, etten koskaan näkisi, mitä tästä olisi voinut syntyä.

Muistan kuitenkin, kuinka mieleni yritti vetää minut takaisin tuttuun ja turvalliseen, sillä uusi ja tuntematon tuntuvat aivoista pelottavilta. Hetken epäröin kertoa ideasta ääneen jopa parhaalle ystävälleni. Yliajattelin, ja mieleni toisti: "Onkohan tämä ihan tyhmä idea?" Mutta en antanut epävarmuuden ottaa valtaa, vaan päätin kertoa unelmastani ääneen. Ja mikä ihaninta, oma innostukseni tarttui myös ystävääni, ja pian olimmekin luomassa tätä yritystä yhdessä.

Uusi maailma

Yrittäjyys oli meille täysin uusi maailma. Emme tienneet, miten kaikki tulisi menemään, mistä pitäisi aloittaa tai mitä kaikkea matkan varrella pitäisi osata. Koimme epävarmuutta ja pelkoakin, mutta sitäkin enemmän intoa ja rohkeutta. Emme nähneet koko polkua eteemme. Tiesimme vain yhden asian: haluamme tehdä oman päiväkirjan ja luoda yhdessä jotain merkityksellistä.

Teimme vain päätöksen lähteä kokeilemaan lähes sen enempää miettimättä. Emme antaneet pelolle tai epäröinnille aikaa ottaa valtaa. Emme myöskään jääneet odottamaan hetkeä, jolloin tuntisimme itsemme täysin valmiiksi, koska sellaista hetkeä ei oikeastaan koskaan tule.

Kirkastimme itsellemme kolme asiaa:

• Mitä haluamme luoda?
• Kenelle haluamme sen luoda?
• Miksi se on meille tärkeää?

Ja tärkeimpänä: emme jääneet odottamaan täydellistä suunnitelmaa. Otimme vain ensimmäisen askeleen tietämättä, millainen koko polku tulisi olemaan. Ensimmäinen askel johti seuraavaan, ja se taas seuraavaan… ja sillä matkalla olemme edelleen.

Jos kaikki jostain syystä menisi pieleen, kumpaa katuisimme enemmän?

Aina, kun olemme epäröineet, olemme palanneet saman kysymyksen äärelle: Jos kaikki jostain syystä menisi pieleen, kumpaa katuisimme enemmän – sitä, että yritimme, vai sitä, ettemme koskaan edes uskaltaneet kokeilla?

Ja aina tulee myös eteen niitä, jotka eivät usko juttuusi tai ovat negatiivisia sinua kohtaan. Silloin on hyvä kysyä itseltään: Haluanko luopua oman unelman tavoittelusta muiden epävarmuuden takia? Minulla on vain yksi elämä, miksi en tekisi siitä omannäköistä?

Emme vieläkään tiedä, millainen koko tarinastamme tulee. Ja oikeastaan juuri se tekee tästä niin ihanaa. Ei tarvitse nähdä koko matkaa etukäteen. Riittää, että tietää suunnan ja uskaltaa ottaa seuraavan askeleen. Riittää, että uskoo omaan juttuunsa eikä luo itselleen valtavia paineita onnistua heti. Epävarmuus ja pelko voivat kulkea mukana, mutta niiden ei tarvitse antaa ohjata suuntaa. Ja ps. kun epävarmuuden kirjoittaa päiväkirjaan, se ei tunnu enää niin suurelta. 

Sama pätee kaikkiin unelmiin. Ei tarvitse tietää kaikkea ennen kuin aloitat. Ei tarvitse olla valmis. Riittää, että päätät lähteä liikkeelle. Ja juuri se päätös on rohkein askel, jonka voit ottaa.

Ajatuksia, joista löytää rohkeutta pelon ja epämukavuuden keskellä:

1. Elät vain kerran.
2. Kun elämä tulee päätökseen, niin katuisitko enemmän sitä, että yritit vai sitä, että jätit jotain tekemättä pelon takia?
3. Mikä on “realistisesti” pahinta mitä vois tapahtua? Ja mitä sitten, jos niin käy?
4. Mitä jos kaikki onnistuu paremmin kuin osaat kuvitella?
5. Käännä ajatuksesi worst case scenariostabest case scenarioon. Mitä kaikkea hyvää voisi tapahtua, jos uskallat yrittää?
6. Et tarvitse koko reittiä valmiiksi. Riittää, että otat seuraavan askeleen. Mikä olisi ensimmäinen askel?
7. Onko joku muu onnistunut samassa? Se on todiste siitä, että sinäkin voit onnistua. 

"Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelottaisi. Rohkeus on sitä, että uskaltaa kulkea eteenpäin myös pelon kanssa."